Parsoni on oppivainen ja pettämätön harrastekaveri säällä kuin säällä. Se sopii kaveriksi melkein mihin tahansa harrastukseen ellei pieni koko tule esteeksi. Tämänkin jälkeen mennään eteenpäin terrierin sisulla. Vaikka parsoni on erityisesti työkoiraksi jalostettu, niin silti se on aina innolla mukana tohuilemassa, vaikka kyse olisi pelkästä sipulimaan siivouksesta. Pääasia, että on tekemistä. Ainakin Arttu on osoittanut lahjakkuutensa erityisesti kukkapenkkejä kohtaan.
Vaikka meilläkin one monenlaisia harrastuskokeiluja, niin aina ei välttämättä tarvitse olla mitään erityistä tekemistä. Pelkkä maalla, metsässä, rannalla tms. touhuilu ja nuuskiminenkin on Artun ja Ulpun mielestä todella kivaa ja illa väsyttää varmasti.
Harrastuskuvia voit katsella täältä
HAKU
Haku on palveluskoiralaji jonka parissa varsinkin paimenkoira- ja noutajaharrastajat ovat kunnostautuneet. Nykyään lajissa tapaa kuitenkin paljon muidenkin rotujen edustajia. Haku ei siis rajoitu tiettyjen rotujen piiriin vaan hakua voi alkaa harrastamaan melkein kuka tahansa, kunhan koirakolla on oikea asenne ja riittävästi intoa sekä motivaatiota. Jokainen osaa varmasti itse miettiä onko oma koira soveltuva hakuun vai onko joitain rajoittavia tekijöitä kuten ikä, sairaus, todella pieni koko tai aggressiivisuus.
Hakukokeessa koiran on tarkoitus löytää merkityltä alueelta sinne piiloutuneet ihmiset eli maalimiehet (3kpl). Hakualueen koko ja etsintäaika riippuu koeluokasta. Koiran ohjaaja kulkee merkityllä keskilinjalla ohjatessaan koiraa.
Koot ja ajat koeluokittain:
1-luokka 100m x 100m, etsintäaika 10min
2-luokka 100m x 200m, etsintäaika 15min
3-luokka 199m x 300m, etsintäaika 20min
Hakutaipaleen alussa hakemista voi harjoitella siten, että maalimies menee piiloon koiran nähden ja kutsuu koiraa riemukkaasti mennessään. Maalimiehen mentyä piiloon ohjaaja antaa koiralle käskyn (esim. setä tai ukko) jonka koira ajan kanssa oppii yhdistämään siihen, että nyt ollaan etsimässä ihmisiä. Virallisessa hakukokeessa maalimiehet menee piiloon jo ennen koiran ja ohjaajan radalle tulemista.
Koiran tulee etsiä maalimies ohjaajan osoittamasta suunnasta ja maalimiehen löydyttyä koiran tulee ilmaista ohjaajalle löytönsä. Löytö ilmaistaan joko haukkumalla tai tuomalla ohjaajalle rulla. Jos koira on haukkumallla ilmaiseva, niin sen tulee pysyä maalimiehen läheisyydessä ja haukkua kunnes ohjaaja pääsee koiran ja maalimehen luokse. Rullaa käyttävä koira taas ottaa kaulassaan roikkuvan rullan suuhunsa merkikis löydöstä ja palaa sen kanssa ohjaajan luokse. Seuraavaksi ohjaaja laittaa koiran liinaan ja palaa sen kanssa maalimiehen luokse.
Hakukokeessa koira ei saa olla vihainen, liiaksi maalimiehen iholle tuleva eikä liian lipevä. Koiran tulee antaa maalimiehen olla rauhassa. Maalimiehen löydyttyä palataan takaisin lähetyspaikkaan keskilinjalle josta ohjaaja lähettää koiran etsimään seuraavaa maalimiestä.
Hakua harjoitellaan yleensä jollakin omalla kiinteällä tai vaihtelevalla joukolla joka kokoontuu treenaamaa siten, että jokainen saa treenata oman koiran kanssa sekä toimii maalimiehenä toisille.
Artun kanssa ollaan hakua testattu pariin otteeseen, mutta tänä syksynä on tarkoitus aloittaa kunnon säätäminen lajin parissa jos vain piskillä intoa riittää. Ulpunkin kanssa lajia voisi kokeilla, mutta vähän itseä epäilyttää Ulpun arkuus vieraita "mörköjä" kohtaan. Tietysti aluksi voisi testailla tutuilla ihmisillä.
AGILITY
Agility on yksi suosituimmista koiraurheilulajeista. Agility sopii kaikille aikuisille ja terveille koirille jotka eivät kärsi kyyner-, lonkka- tai selkävioista. Agilityssa koira toimii yhdessä ohjaajan kanssa agilitykentällä ja suorittaa erilaisia esteitä ohjaajan ohjeiden mukaisesti. Agilityä voi harrastaa omaksi ja koiran iloksi sekä kisatakseen. Lue lisää agilitysta täältä.
Parsoni on mitä parhain agilitykoira ketteryytensä, nopeutensa ja väsymärrömyytensä vuoksi. Laji on Artulle mitä parhainta aktivointia.
Agilitya olemme harrastaneet Artun kanssa syksystä 2006 alkaen. Aluksi kävimme 12 viikkoa kestäneen agilityn alkeiskurssin ja nyt ollaan päästy kunnialla läpi myös Jatko I -kurssi. Jatko II -kurssia olemme tahkonneet useampaan otteeseen ja hyppäsimmekin suoraan ykkösluokan ryhmään, kun edellisen jakson kouluttaja sanoi, että mölliryhmä kannattaa ohittaa, koska olemme olleet niin monesti jatko II ryhmässä. Myös muutamat möllikisat ja yhdet viralliset kisat on takana. Arttu on yllättävän motivoitunut lajiin ja on kentällä yleensä todella tarkkana poikana. Arttu onkin saanut paljon kehuja siitä kuinka hienosti "tämä mamman jästipää" seuraa minun ohjaustani. Joskus ehkä liiankin tarkasti ja kuittaa ohjausvirheet räväkästi haukkumalla.
Tällä hetkellä (eli kesällä 2009) ollaan joko osa-aikaisella treenitauolla tai kokonaa eläkkeellä pienten ongelmian ja minun kadonneen motivaationi takia, mutta tulevaisuus näyttää miten käy.
MEJÄ
MEJÄ on metsästyskoirien jäljestämiskoe jonka tarkoituksena on, että koira seuraa haavoitetun riistaeläimen jälkeä (ja itse kokeessa tuomari arvostelee koiran työskentelyä). Lajissa voi kilpailla aivan valioitumiseen asti.
MEJÄ on harrastuksistamme uusin. Ensimmäistä kertaa tutustuimme lajiin syksyllä 2007. MEJÄ voi olla koirakolle aivan hyvin pelkkä vapaa-ajan harrastus omaksi iloksi ja pakkoa kilpailemiseen ei tietenkään ole. Jäljestys on hyvä keino purkaa koiran ja miksei omistajankin energiaa ja mikä sen mukavampaa kuin liikkua luonnossa pyykkipoikien ja verisen sienen kanssa. Saa nähdä pääsemmekö me joskus tulevaisuudessa kokeisiin asti.
Arttu on nuuskutellut ensimmäiset jälkensä viime kesänä. Saa nähdä miten tästä edistymme. Arttu on tänä kesänä näyttänyt kunnolla kyntensä kyseisen lajin parissa. Ulpun oon päässyt tutustumaan MEJÄn saloihin vasta tänä kesänä. Ensimäinen jälki ei ollut Ulpun mielestä kovinkaan kiinnostava, mutta suraavilla jäljillä Ulpu petrasi tosi kovasti. Katsotaan mitä tuleman pitää tässä asiassa. Ulpu on kyllä se joka meillä on eniten kiinnostunien
VIEHEJUOKSU
Viehejuoksu on alunperin vinttikoirin ja muiden juoksemiseen luotujen rotujen kilpailulajii. Viehejuoksua toteutetaan joko tarkoitukseen tehdyllä raviradan näköisellä rahdalla tai erilaisilla maastoradoilla jossa koirat juoksevat vieheen perässä joko yhdessa tai erikseen. Muilla rodulla viehejuoksu taitaa olla lähinnä vaihtelua ja huvia koirille.
Viehejuoksua Arttu on päässyt kokeilemaan muutaman kerran ja tämä on laji joka vie pienen parsonin varmasti mennessään, sillä vietti vieheen perään on valtava. Kahdesti Arttu on päässyt oikein parsonjoukkueen kanssa osallistumaan leikkimieliseen Raparalli viehejuoksukisaan. Herkkäkorvaisten laji tämä ei ole, sillä haukku mikä russellilaumasta lähtee on valtava. Arttu suosittelee kaikille lämpimästi.
Ulpu on pää'ssyt viehejuoksun salaiseen maailmaan ensimmäisen kerran tänä kesänä. Ulpu kyllä ymmärsi välittömästi mikä on homman idea. On kiva nähdä kuin pieni koira nauttii jostakin toden teolla.
KOIRARULLALUISTELU
Kesällä voi koiran kanssa opetella rullaluistelua. Koiran ei tosin tarvitse osata luistella :D. Riittää, kun se on hallinnassa ja osaa kulkea nätisti luistelijan vierellä. Meillä käytetään koiralla varusteina tavan valjaita ja nahkahihnaa. Hihna ei ole kiinni vyössä (kuten koirahiihdossa), koska tässä lajissa voi sattua pahemmin ellei saa nopeasti irroitettua otetta hihnasta. Hihna kulkee siis kädessä. Valjaat ovat mielestäni tämän tyylisissä lajeissa paremmat kuin panta mahd. kiskaisujen varalta, eikä hihnan lukot koko aikaa paukuta kaulalle. Syyshämärälla heiluessa on hyvä käyttää kunnon heijastimia. Luistelijalla on hyvä olla aina kunnon suojat. Tämä laji on oikein kiva, kun valitsee vähän rauhallisemman ajan ja paikan ettei koko aika mene muiden ohittelemiseen. Todella kuumalla kelillä tätä lajia ei ole kovin hyvä harrastaa, koska koira läkähtyy. Säällä kuin säällä pitää olla vettä tarjolla etenkin koiralle. Jos lajia harrastaa tiiviimmin, niin koiran tassujen/jalkojen kuntoa kannattaa seurata. Koiraa ei ole luotu juoksemaan kovalla ja karkealla asfaltilla. Myöskään tallapohjassa ei kannata mennä koko aikaa.
Rullaluistelu ei ole ihan jokaiselle koiralle sopiva laji. Ulpu tosin on tähän lajiin oikein oiva kaveri. Ulpu osaa kulkea nätisti vierellä, menee luistelijan kanssa samaa vauhtia eikä sillä ei ole vetämishalua. Ulpu osaa myös ohittaa hienosti muita kulkijoita karvojen ja jalkojen määrään katsomatta. Myöskään muut kulkijat välineineen eivät pelota Ulpua. Yhdessä edetään Ulpun jaksamisen mukaan. Välillä ihan vain köpötellään ja välillä mennään sitten tovi vähän lujempaa. Laji on Ulpulle mitä sopivinta treeniä myös sen vuoksi, kun Ulpu lihoaa herkästi. Tästä lajista voisikin tulla Ulpulle se oma vähän säännöllisempi harrastus jollaista Ulpulle ei ole vielä löydetty.
Arttu ei sovellu tähän lajiin suuren vetointonsa vuoksi. Voisi olla liian riskialtista touhua, kun pappa kiihtyy kiihtymistään. Ulpu osaa myös hyvin pidentää askeltaan vauhdin lisääntymisen myötä. Arttu vain nopeuttaa ja tikkaa kuin paraskin saumuri.
RETKEILY, KOIRAHIIHTO, JUOKSU
Hyvän sään yllättäessä on mukava lähteä kavereiden ja eväiden kanssa rämpimään metsään tai jäälle. Retkeily on siitä hyvä harrastus, että se on mahdollista melkein milloin vain, kun vain valitsee paikan oikein.
Järvenjäällä pääsääntöisesti tapahtuva koirahiihto on myös meidän lajeja. Arttu tykkää touhusta todella kovasti ja vetää valtavalla voimalla, vaikka sitä ei koon puolesta uskoisikaan :). Ei Arttu tietenkään koko aikaa joudu olemaan valjaissa. Yleensä on irti jos tilanne niin sallii. Kuluvan talven aika myös Ismo ja Ulpu pääsivät tutustumaan valjakkohiihdon saloihin ja hyvin se Ulpulta sujui vaikka aluksi vähän epäilimmekin :)
Juoksemista meillä harrastaa lähinnä Ismo ja Ulpu. Ulpulla ei ole mitään suunnatonta vetohimoa joten sen kanssa on helppo juosta. Henna ompelikin Ismolle ja itselleen vyöt jotka sopii oikein hyvin lajeihin jossa koira on kiinni.
Myös koirapyöräilyä olemme Artun kanssa testailleet. Sekin onnistuu vallan mainiosti ja on Artulle hyvää kuntoilua. Koirapyöräilemään lähtiessä tosin kannattaa valita aika ja paikka tarkkaan, koska pahimpaan ruuhka-aikaan pyöräily saattaa edetä todella nihkeästi.
TEMPUT JA "KOTITOTTIS"
Koira kuin koira tarvitsee jonkinlaisen peruskoulutuksen jotta voidaan välttää ei-toivottu käytös. Koiran opittua tärkeimmät käskyt, se on sopeutuva ja hyväkäytöksinen perheenjäsen. Koira oppii talon tavoille tietysti parhaiten, kun sitä ruvetaan heti pentuna siihen opettamaan. Pennulta ei tietenkään voi vielä vaatia samoja asioiota mitä aikuiselta koiralta. Monet asiat voidaan koiralle opettaa tavallisten arjen askareiden lomassa. Paikallaan olo ruokaa odottaessa, sängyltä tai sohvalta alastulo, luoksetulo leikin varjolla jne. Oppiminen on aina kuitenkin koirakohtaista.
Parsoni oppii helposti uusia asioita, mutta eri asia onkin sitten saada se tottelemaan kyseisiä oppeja. Tämän tietynlaisen jääräpäisyyden vuoksi moni onkin menettänyt sydämensä tälle valkoiselle ystävälle. Parsoni saattaa olla joskus kovapäinen kaveri ja kouluttamattomana siitä saattaa koitua ongelmia. Usein pienellä vaivalla, mielekkäällä palkalla ja vähitellen parsonista kuin parsonista kasvaa yleensä oikein yhtesikuntakelpoinen kaveri. Ongelmia sattuessa niihin toki kannattaa pureutua heti ensi metreillä.
Meillä tottelevaisuutta harrastetaan tällä hetkellä (ajanpuutteen vuoksi) vain kotioloissa arjen askareiden lomassa. Kaikkien yhteisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää, että näistä jokapäiväisistä jutuista pidetään kiinnin. Meillä koirat saavat olla ja mennä yleensä vapaasti, mutta tietyistä säännöistä kuitenkin pidetään kiinni ja kielto on aina kielto.
Temppuilun meillä hallitsee paremmin Arttu nopean oppivuutensa vuoksi. Arttu osaakin ison liudan kaikkia hauskoja temppuja. Ulpukin opettelee parhaillaan muutamia helppoja juttuja. Temppuilu ja muut pikku tehtävät ovat koiralle todella mukavaa aktivointia varsinkin jos antaa koiralle itselle mahdollisuuden ratkaista ongelmia. Meillä piilotellaankin monesti nameja pitkin kämppää tai jonkun pahvisen tötterön sisälle. Siitä riittääkin sitten mielekästä puuhaa hetkeksi. Meillä on myös vartavasten hankittuja aktivointileluja johon voi työntää herkkuja sisälle ja niitä sieltä sitten ulos saattaa kovan uurastuksen myötä saada. Aktivointi on siinäkin mielessä tarkeä asia, että parsoni on "äksönmän" ja pitkästyttyään voi keksiä ihan omaa toimintaa ;).
NÄYTTELYT
Näyttelyissä olemme käyneet Artun ja Ulpun kanssa muutaman kerran ihan mukavalla menestyksellä. Ulpu on käynyt näyttelyissä myös edellisen omistajansa Merjan kanssa. Näyttelyuramme tosin taitaa loppua vähitellen, sillä Ulpun viimeiset pennut ovat nyt nähneet päivänvalon ja Arttukaan ei taida enää uraansa kehissä jatkaa. Tarkoitus olisi keskittyä tulevaisuudessa enemmän käyttopuoleen, kuten yllä mainittuun MEJÄän. Näyttelytuloksista voi lukea tarkemmin koirien omilta tulossivuilta.
