Silmätarkastukseen jälkeen

Saatiin tänään silmätarkastuksessa sekä hyviä, että huonoja uutisia. Alkuun hyvät

Ulpun silmät oli kaiken kaikkiaan kunnossa.

Artun silmissä ei ollut mitään mm. linssiluksaatioon viittaavaa ja kaihipilkutkin oli entisellään.

Sitten ikävänä yllätyksenä tuli Artun molemmista silmistä löytyneet verkkokalvomuutokset jotka viittaavat PRA:han. Alla vielä tarkempi selostus siitä mikä PRA on. Jatkotoimenpiteenä eläinlääkäri suositteli ERG kokeita joilla verkkokalvot tutkitaan sähköisesti. Itseä tietenkin harmittaa eniten se mahdollisuus, että koira sokeutuu. Onneksi se tosin tapahtuu hitaasti jos tapahtuu.

-Henna

ELL Päivi Vanhapelto ja ELL Anu Lappalainen
PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen. Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia.

Ajatuksia ennen iltalenkkiä

Syysterkkuja

Koirilla on ollut taas menoa jos jonkinmoista tässä syksyn aikana. Ei mitään kummallsita, mutta kaikkea kivaa kuitenkin. Ulpunkin pakarat on loistavsti parantuneet.

Soinissa olivat muutama viikkoa sitten ja Ulpu oli päässyt jälleen urakalla hiirijahtiin. Myös karhunjäljet oli herttänyt suurta mielenkiintoa, mutta jopa pikkuinen karhu olis saattanut olla liian iso pala purtavaksi. Arttu taas oli samaisella reissulla kunnostautunut moottoriajoneuvojen parissa. Välillä oli tultu traktorikyydillä pihaan ja sitten välistä räksytetty mönkijälle niin kauan, että oli itse pästy "puikkoihin". Myös ruohonleikkuria ja bobcatin kauhaa oli kyyditykseen testailtu. Pojat on kyllä poikia.

Viimeviikolla käytiin Keuruulla Aatin tiluksia kouluamassa ja Arttu oli ihan intopiukkana, kun pääsi terrorisoimaan Minin ja Annikan sieniretkeä. Välillä tedettiin oksia perässä ja välillä kaiauduttiin Annikan kanssa maanalle. Ulpu taas viihtyi suht. hyvin Aatin seurassa teemalla "Aati kuriin ja nuhteeseen"

Viiime viikonloppuna oltiin koko porukalla Soinissa ja siellä koirat sai jälleen temmeltää ihan kunnolla. Isännän kotona on pihassa helppo pitää koiria irti, kun ei ole isoja teitä lähettyvillä. Ulpu onnistui riistämään minulta Tupperware-kulhon kannen, kun sen tiputin ja siitäkös riemu repesi. Kansi oli välittömästi reiitetty ja pääsi sitten virallisesti toimimaan koirien omana frisebeena. Loppujen lopuksi se päätyi perunapeltoon hurttien kaivauksille ja nyt siitä puuttuu jo paloja. Se siitä sitten :D

Alkuviikosta kielsin koiria eräänä iltana tulemasta sänkyyn, kun oltiin juuri vaihdettu petivaatteet. No Ulpu varsinkin odottaa aina sitä, että kaikki nukahtaa ja silloin sen tilaisuus koittaa. Aamuyöstä sitten heräsin, Ulpu kainalossa (jossa se ei todellakaan normisti nuku) ja Arttu tyynyn vieressä. Liekö suunnnitelleet koko jutun, kun vähän illalla komensin, että varsinkaan minun puolelle ei ole asiaa :)

Ulpulla on viimepäivinä ollut meneillään suuri lelujen joukkotuho. Neljä lelua on löytänyt tiensä pää siten, että vanut on tyhjennettty pitkin olkkarin mattoa. No eilen ostin pari uutta lelua. Saa nähdä miten kauan ne elää ;)

-Henna

Taistelukoiria

Eilen kyllä alkoi päivä heti aamusta lupaavasti.

Oltiin pihassa lähössä koirien kanssa aamupissalle, kun naapurilta pääsi yksi koira irti. Tämä Rane syöksyi Ulpun luokse ja U. ilmeisesti säikähdyksen ja iholle tuppautumisen myötä tälle Ranelle ärähti. Arttu tunnetusti tykkää muista uroksista ja yritin sitten pitää sen kaukana tästä Ranesta. No naapurintäti tuli sitten kahden muun koirian kanssa ottamaan tätä karkulaista kiinni ja oli siinä viiden koiran nipussa melskettä.

Rane kun saatiin kiinni, niin päästiin tarkastelemaan vahinkoja. Näytti siltä, ettei kenellekkään käynyt kuinkaan ja päästiin jatkamaan lenkkiä. Ainut löytynyt vamma oli pieni naarmu Artun jalassa ja se tosin oli saattanut tulla mistä tahansa.

Aamuruokailun aikoihin sitten huomasin, että Ulpulta tulee pakarasta verta. No kunnon reikähän siitä nahasta sitten löytyi ja myöhemmin löytyi vielä toiselta puolelta samannmoinen. Nähtävästi joku oli ehtinyt haukata kunnon haukun siinä rytinässä, kyn yritin pitää Artun kaluston kaukana naapurin pojista.

Iltapäivällä sitten suunnattiin Otsoon kankkuja näyttämään. Iho oli sen verran revenyt irti "lihasta" että ompelua ei mätimisvaaran vuoksi voitu tehdä. Lääkäri huuhteli Betadineliuoksella reiät ja päästiin lääkkeiden kanssa kotiin. Alkupelkojen jälkeen Ulpu oli kyllä siellä tosi reippaasti. Koitihoito-ohjeiksi saatiin avaruustötterö, ruskulla reikien huuhtelu, antibiootit sekä kipulääkkeitä.

Potilas pääsi onnellisesti kotiin ja aamulla reiät oli jo täysin ummessa. Toivotaan ettei sinne sisälle kerry mitän ikävää. Tässäpä keskeisimmät kuulumiset. Arttu on antanut potilaan olla aika rauhassa ja keskittynyt luiden viihdyttämiseen. Ulpukin on järsinyt luita vaikka tötterö estääkin käyttämästä tassuja apuna :)

Potilas

Reikähän se siinä on

Kuuleeko avaruus? Täällä Ulpu

Lomakuulumisia

Meillä on hurtat jo ihan lomafiiliksissä.

Artun toissaviikkoinen hammaskiven poisto sujui oikein mallikkaasti. Mitä nyt illalla oli koira vähän hitaan puoleinen ja horjuva, mutta aamulla taas suksi luisti. Hoito-ohjeiksi saatiin kannustusta hampaiden pesemiseen. Istin sitten molemmille oman hammasharjan.

Viime viikolla, kun minä olin matkalla, niin Ismo oleili koirien kanssa Soinissa vähän puutarhahommissa. Koirat oli nauttineet, kun oli saanut olla koko ajan pihalla ja loikoilla varjossa. Välilä oli ilmeisesti ollut kiva mennä sisällekkin kuumuutta pakoon :). Viikonloppuna koirat oli vielä päässy yhdeksi yöksi Kiviahon mökille siivoustalkoisiin. Arttu oli kuulemma tiputtanut aina kepin järveen ja Ulpu oli sen sitten aina noutanut. Hassuja!

Neljä vuorokautta koirat ehti olla Tiinallakin hoidossa, kun Ismon piti lähteä kertausharjoituksiin. Eilen sitten hain väsyneet matkalaiset sieltä kotiin. Ulpun silmäluomesta löytyi punkki joten on nyt sitten punkkikausikin avattu. Katsotaan toimiiko tuo koiradeo jatkossa, niin ei tarttisi niitä varsinaisia punkimyrkkyjä laittaa. Ne ei oikein oo kivoja.

Huomenna lähdetään taas Soiniin temmeltämään. 

Koomapotilas hammaslääkärin jälkeen

Vieläkään ei oikein ajatus kulje

Vuosihuolto ja muita kuulumisia

Viime viikolla piskit kävi rokotuksilla ja kaikki pitäisi olla molemmilla ok. Artulle varasin samalla kertaa ajan hammaskivenpoistoon. Se on sitten toukokuun lopussa. Aina vähän jännittää nuo nukutusjutut.

Viikonloppuna oltiin Soinissa ja koirat sai taas olla ja mennä melko vapaasti. Ulpu tutustui myränkoloihin ja huvitteli juoksemalla Arttua täysiä karkuun ja sekös Arttua aina ärsyttää :)

Tänään tein lomaruokia taas valmiiksi, kun kesäkuussa koirat menee taas hoitoon Tiinalle muutamaksi päiväksi ja heinäkuussa myös ainakin yhdeksi yöksi. On se helppoa, kun hoitopaikka on melkein aina valmiina ottamaan turjakkeet vastaan.

Turjakkeista tulikin mieleen, että heinäkuun alussa molemmat pääsee sitten kesäkarvaa. Onneks ei ollut kuukautta pitempi jonotusaika Doggielle. Ei tartte aivan oko kesää olla pörröisenä.

Hakua kun pääsis vielä harjoittamaan, niin olis jees..

Pääsijäinen

Mukavaa pääsiäistä kaikille. Soinissa ovat nappulat sitä viettämässä ja ulkona on mitä parhain keli. Ei ole kylmää lunta eikä rapaa. Arttu tosin nauttii lumestakin :D

Yököt öisin lentelee vol. 194

Ulpu eilen nautti ilatapalan ohella vähän myös mattoa (ei kannata kysyä miksi) ja todettiin sitten että taitaa tulla mattonukkaa jossain vaiheessa hissillä ylös. Yöllä sitten oltiin juuri nukkumaan menty, niin mitään varoittamatta pimeässä kirii tuttuakin tutumpi "yörks"-ääni ja isännän jalkoväli oli täynnä kanapitoista oksennusta. Onneksi oli peitto välissä. On tuolla Ulpulla kyllä mystiset oksentamisen lahjat. Hyh!


Viikonloppuna koirat oli Soinissa lomailemassa ja siellä oli myös Ismon veljen emännän westie hoidossa. Ovat Ulpun kanssa saman ikäisiä. Huomaa kyllä miten liika jalostuson tehnyt tehtävänsä, kun tuntuu että Ulpu on elämänsä kunnossa ja tämä hoitokoira vähän loppuun kulutettu. Yleensä koira nyt ei kuitenkaan 9-vuotiaana ala hyytymään. Ei se ollut paljoa Ulpun leikkikutsuista syttynyt. Ilmeisesti enemmänkin alkanut hermoon ottaa.

Synttärisankari

Lomat on lomailtu ja koirilla oli mennyt hoidossa oikein mukavasti. M heidät sieltä nouti jo sunnuntaina päivällä, niin ei tarvinut meidän sitten mennä yöllä mihinkään kolistelemaan. M oli jättänyt koirat sitten illasta meille ja kun yöllä tultiin kotiin niin johan oli tohinaa. Pari päivää loman jälkeen kyllä huomasi että koirat oli vieläkin ihan uupuneita omasta lomastaan. Niin ja yllättäen Artulla ei ollut oikein ääntä. Se on taas haukkunu kaikki ystävät ja kylänmiehet.

Soinissa käytiin tohisemassa yhtenä viikonloppuna ja sielläkin piisasi vilskettä. Ulpu nauttiin suunnattomasti, kun se päsee Jousmäessa juoksemaan vapaana. Se on sille niin harvinaista herkkua, kun sitä ei ihan missä tahansa uskalla irti päästää.

Huomenna Ulpu täyttää 9 vuotta ja nyt on lahjatkin jo hankittuna. Löydettiin Tokmannilta sellainen pehmosika joka vinkuu ja se vaikutti ihan kestävältä. Lisäksi osettiin siansaparoita, ettei Artulle tule paha mieli jos Ulpu omii lelun :D

Näin kevätpäivinä koirille on suurta viidettä, kun ne saa kyttäillä meidän rappukäytävässä nuokkuvia puluja. Arttu varsinkin on kunostautunut niiden säikyttelyssä.

Lomaruokaa

Loma alkaa lähestyä ja se tarkoittaa sitä, että pitää vääntää koirille lomaruoat. Aamulla urheasti kävin kaupasta hakemassa munat, lihat ja rehut. Olen siis aina tehnyt koirille aamuruoaksi sellaiset valmiit mössöt, että hoitopaikassa on sitten mahdollisimman helppo ruokkia.

Lomaruoka:
Jauhelihaa (haen kaupasta ihan normia ihmisille suunnattua kun sitä ainoastaan saa tuoreena)
Normaaleja soseaineksia
Kananmunia
Öljyä

Meille sopivat suhteet ruoassa menee suunnilleen sillä tavalla, että jauhelihaa on puolet ja sosetta puolet. Munia ja öljyä laitetaan sitten loman pituudesta riippuen. 1muna/koira/viikko taitaa meillä mennä normioloissa.

Helpointa nämä mössöt on tehdä sillä tavalla, että valmistaa munista ja kasviksista tavalliseen tapaan sosetta. Sitten soseen, jauhelihan ja öljyn voi sekoittaa vielä keskenään sähkövatkaimella. Ruoat ollaan yleensä annostellut pusseihin siten, että molempian aamuruoka on samassa pussissa. Sitten vaan pakkaseen odottelemaan lomaa.

Iltaruoat myös annosteltiin koirakohtaisesti pusseihin, niin ei tarvitse sitten hoidossa alkaa punnihtemaan.

Ahneuden huippu

Ulpu on kyllä tiedetty ahneeksi, mutta tää on kyllä jo kaiken huippu. Eilen illalla koirat oli päättänyt repiä yhden lelunsa ja sen sisältä oli paljastunut ns. ryynipussi eli pieniä muovisia helmia. Pussi oli tietysti revitty ryijymatolle, joten ei muuta kun imuroimaan ryynejä matosta Artun valvovan silmän alla. Se oli sitten siinä ja asia unohdettiin. No tänään kun vein koirat aamulla lenkille, niin tadaa. Ulpu ulostaa lähinnä niitä ryynejä. Haavi auki tätä toimitusta sitten katselin. Voi olla koira AHNE! Oli se niitä niin paljon syönyt. Onneks ei ollu ns. vaarallisia ja näytti tulevan helposti ulos :D. Tämä taas opettaa varmistamaan ettei mitään oikeasti koirille vaarallista jää lattialle lojumaan tai että ne ei yllä niihin kiipeilemällä. Niin kun en jo muuten olis riittävän neuroottinen tämän asian kanssa :D

Koirien uudet remmit tuli maanantaina ja oli ne kyllä hyvät ja pehmeät. Tosi tyytyväinen oon kyllä niihin.

Eilen käytiin ekan kerran jäällä tänä talvena. Kerrankin oli riittävän lämmin keli ettei Ulpu jäätynyt jo matkalla. Vähän oli huonosti polkuja, mutta saatiin olla ihan rauhassa, kun kaikki muut ihmiset tais jo nukkua siihen aikaan. Arttu nautti kovasti.

Uudet remmit

Eilen huomasin "kauhukseni" lenkille lähdössä, että Artun hihna on osittain nirhautunut poikki. Onhan se jo vuosia kestänyt joten ei muuta, kun molemmille uusia hihnoja tilaamaan. Pitäähän Ulpunkin saada uusi remmi ja niiden pitää olla samanlaiset. Ulpun vanhan voi sitten vaikka viedä Soiniin tai jättää autoon vararemmiksi.

Remmejä etsiessä päätin, että samanlaisia en tilaa, koska kokemus näyttää, että nämä meillä aikaisemmin olleet katkeaa ajan kanssa siitä punotusta osasat. Remmejä etsiessä vaateena oli myös riittävä pituus ja se että remmi on yksiosainen. Ei väliin siis kiliseviä solkiä tai lenkkejä.

Hetken etsinnän jälkeen löysin sopivat kangasalan eläintärvikkeesta ja hintakin oli kohtuullinen kun eläinkauppojen hintoihin vertaa. Pituutta löytyi jopa 225cm ja se on aika paljon jo yksiosaiselle remmille. Olen löytöön tyytyväinen ja Artun ego varmaan kasvaa entisestään, kun sille kertoo että remmi on tarkoitettu keskikokoisille koirille.

Tämmöiset meni tilaukseen.

Muita kuulumisia on lähinnä pakkaseen liittyen. Pakkaset on palanneet ja Ulpu taas kohmettuu ulkoillessa. No kukapa ei.

Ulpun valvova silmä

Saimme taas suorastaan paistatella Ulpun älykkyyden loisteessa, kun käytiin aamulla koirapuistossa. Oltiin siinä jo hyvä tovi ulkoiltu ja Ulpu oli pöhissyt sanottavansa aidan takana olevalla lapinkoiralle. Äkkiä Ulpu rupesi tuijottamaan kauempana hortoilevaa "vierasta" koiraa ja lähti päättäväisesti murahdellen sille pullistelemaan. Vasta aivan parin metrin päässä Ulpu löi jarrut pohjaan ja tajusi tämän tunkeilijan olevan Arttu. Kyllähän se Arttu olis tietysti voinut muuttua toiseksi koiraksi, kun selkänsä kääntää..oikeesti!

Ihan ensimmäiset oikeat kuulumiset

Vähitellen alkaa päästä vauhtiin näiden uusien sivujen kanssa. Vähän on saanut vääntää ja tietoa sekä kuvia siirrellä vanhoilta sivuilta, eikä vieläkään ole urakka ohi. Huh

Kai sitä pitää vähän koirienkin kuulumisia naputella. Naapurissa on jollain hurtalla ilmeisesti juoksut, kun Arttu mm. kitisee ulos ja kitisee muuten vain ja ahditelee Ulpua normaalia enemmän. Sitten alkuviikosta se haukkui sisällä, kun olin pihassa autoa puhistamassa. Ei oo yhtään sen tapaista. Arttu pitäisi viedä hammaskiven poistoon, mutta tänään haaveilin siitä, että voisi poistaa aivan muut kivet eka. Koiraparka.

Ulpu taas viettää näin talvisaikaan kaiken mahollisen ajan sisällä ja nauttii olostaan nukkumalla milloin missäkin pehmeässä paikassa. Ei ulos ei ei ei. Lenkillä jäätyy aivan välittömästi. Nyt kun on vain -3, niin pystyy suunnilleen lenkkeillä ilman tassujen nostelua. Ulpu on myös löytänyt taas uuden kulinaristisen intohimon nimittäin viinikumikarkit. Toin niitä tuliaisina työmatkalta ja niitä se kokoajan kärkkyy. Oikeastaan Arttukin kärkkyi ennen, kun ne rupes pierettää sitä.

Hiihtokautta ei olla vielä avattu, mutta modatut hiihtovälineet kyllä odottaa aikaa parenpaa.

Toissapäivänä tein koirille kasvissoseita ja kesken kaiken sosemylly otti ja sanoi sopimuksen irti. Ei muuta kun uutta ostamaan Prismasta ennen kauppojen sulkeutumista. Hyvä ja iso mylly onneksi löytyikin ja saatiin loput soseet onnellisesti pakkaseen.

Uudet sivut

Näille sivuille aukeaa pian virallisesti Artun ja Ulpun uudistuneet sivut joita on myös tarkoitus päivittää hieman ahkerammin. Tervetuloa