Ulpu eilen nautti ilatapalan ohella vähän myös mattoa (ei kannata kysyä miksi) ja todettiin sitten että taitaa tulla mattonukkaa jossain vaiheessa hissillä ylös. Yöllä sitten oltiin juuri nukkumaan menty, niin mitään varoittamatta pimeässä kirii tuttuakin tutumpi "yörks"-ääni ja isännän jalkoväli oli täynnä kanapitoista oksennusta. Onneksi oli peitto välissä. On tuolla Ulpulla kyllä mystiset oksentamisen lahjat. Hyh!
Viikonloppuna koirat oli Soinissa lomailemassa ja siellä oli myös Ismon veljen emännän westie hoidossa. Ovat Ulpun kanssa saman ikäisiä. Huomaa kyllä miten liika jalostuson tehnyt tehtävänsä, kun tuntuu että Ulpu on elämänsä kunnossa ja tämä hoitokoira vähän loppuun kulutettu. Yleensä koira nyt ei kuitenkaan 9-vuotiaana ala hyytymään. Ei se ollut paljoa Ulpun leikkikutsuista syttynyt. Ilmeisesti enemmänkin alkanut hermoon ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti